Sukupuolettomuudesta
Aloin kirjoittamaan tätä blogia ajatuksella anonymiteetistä ja siitä, etten paljastaisi sukupuoltanikaan. Toisaalta sen takia, että halusin testata menisinkö läpi vastakkaisen sukupuolen edustajana silloin, kun ulkonäkö ei suoraan paljasta sukupuolta. Toisaalta sen takia, että pelkään, että yhdistelmä kaikista muista blogissa esille tulleista tiedoista ja sukupuolestani saattaisi olla riittävä murtamaan täydellisen anonymiteetin.
En tiedä oikein itsekään, miksi ajatus sukupuolettomuudesta kiehtoo. En aina tunne oloani kotoisaksi synnynnäisen sukupuoleni perusteella minulle langetetussa roolissa, ja olenkin ainakin opiskelujen ajan venytellyt sukupuoliroolini rajoja suuntaan jos toiseenkin.
En koe varsinaisesti olevani väärässä ruumiissa; en vain tahdo täyttää kaikkia roolini vaatimuksia. Ehkä tässä on sekin seikka, että ihan fyysisiltä mitoiltani en tähän täysin pysty. En koe myöskään olevani homoseksuaali. Muutama vuosi sitten olisin melkein vannonut täysheterouden nimiin, joskin provosoin tuttujani ja erityisesti vanhempiani ajoittain viittauksilla mahdolliseen homoseksuaalisuuteeni. Nyt en tiedä. En heteroidentiteetistäni suostu luopumaan kyllä, mutta ei ehkä olisi mikään mahdottomuus ihastua samankin sukupuolen edustajaan; niin ei vain ole koskaan käynyt (tai ehkä olen itsekin niin homofobinen, että blokkaan alitajuisesti mahdollisen ihastumisen tiedostamisen?).
Viime vuotinen työkaverini, joka on tässä blogissa tullut mainittua useasti, kutsuttakoon häntä jatkossa vaikka A:ksi, on vähän samaa laatua. Siis vastakkaista sukupuolta toki, mutta ei tahdo asettua täysin oman sukupuolensa rooliin ja venyttää sen rajoja. Ehkä siksikin hänen kanssaan oli niin helppo tulla toimeen, koska hän pystyi tietyllä tapaa ymmärtämään tämänkin puolen minussa.
SETAn sukupuolitestistä, jonka olen muutamaan otteeseen tehnyt, saan järjestään tulokseksi "sukupuolineutraali" itselleni vastakkaisen sukupuolen määritteellä (joskin toki saatan vaikuttaa vastauksiin sen mukaan, mitä haluan tulokseksi) ja toivotuksen "irtisanoudut koko sukupuolijärjestelmästä". Sukupuolineutraali on siis hieman eri asia kuin androgyyni. Ehkä leikillinen testi ei ole koko totuus, mutta viittoisi samoille suunnille kuin oma käsitykseni.
Luin joitain vanhoja postauksia läpi nähdäkseni, onko siellä mitään, mikä voisi (mahdollisille) lukijoille paljastaa juridisen sukupuoleni. Onhan noita. Vaan olkoon, vähän hakemalla saa hakea, mutta on kai se mahdollista arvata (kun pelkällä random-arvauksellakin oikein osumisen todennäköisyys on kuitenkin puolet). Jatketaan nyt sukupuolettomana. Jos tulee jotain pakottavan sukupuolisidonnaista kerrottavaa, katsotaan uudelleen.
2 kommenttia:
Kyllä mä mielestäni selkeästi luen femiinistä tekstiä. En sitten tiedä olenko oikeassa vai en.
Sukupuoli/seksuaalisuus määritteistä... musta on aina ollut kovin rasittavaa, kun ihmisillä on hirveä tarve lokeroida ja määritellä toisiansa ja itseään sukupuolen tai seksuaalisuuden perusteella. Mä en ole koskaa kokenut tarvetta siihen tai en osaa edes. En tiedä mistä se johtuu. Mä olen nainen, mutta mun hormonitoiminta on ihan vinksallaan, ehkä siitä johtuen ajoittain tunnen oloni jopa miehekkääksi. Kai mä olen sukupuolineutri kans.
Oho, meinasin missata ensimmäisen kommentin, kun bloggeri ei huudellut missään että kommentteja olisi :)
Lokeroiminen on rasittavaa, mutta en voi sanoa että en olisi itse siihen syyllistynyt. Suurin osa opiskelukavereista tosin on vastakkaista sukupuolta, mutta en osaa heita (no, suurinta osaa heistä) ajatella mitenkään seksuaalisina olentoina; ihmisiä siinä missä kaikki muutkin.
Joku muukin taisi muuten kommentoida, että erityisesti sieluaan auki repiviä blogeja pitävät yleensä naiset, Brim lähinnä tulee mieleen mieheksi tunnustautuvista. Oli niitä joku muukin, mutta ei tule nyt blogin nimi mieleen. Tai ehkä seikkailuni blogistaniassa eivät ole vielä vieneet tarpeeksi pitkälle.
Lähetä kommentti