Kiire vai kiire?

Tuskaisesti tehtävää töissä, en tunne ehtiväni kaikkea ja olevani siksi äärimmäisen huono ihminen. Töissä kuluu aikaa, mutta jotenkin paljon enemmän tuntuu hukkuvan siihen, että penedelöin pari tuntia päivässä. Turhauttavaa. Ja sitten kun pääsee kotiin, ei jaksakaan tehdä enää muuta kuin syödä ja mennä nukkumaan (tosin tähänkin jostain syystä onnistuu kulumaan useita tunteja aikaa...).

Tai aikaa siis kyllä olisi, mutta en vain pysty enkä jaksa toteuttaa yksinkertaisimpiakaan tehtäviä, joiden suorittamattomuus eivät voi päätyä kenenkään minut tuntevan tietoon.

Viherkasvit kuolevat kuivuuteen, kun kolmeen viikkoon en ole jaksanut nousta tästä tuolista lamaantumisen sijaan ja antaa niille vettä. Vai onko siitä jo neljä viikkoa.

Kämppä on pyörremyrskyn jäljiltä. En ole jaksanut siivota sitten heinäkuun, ja silloinkin siivosin lähinnä siksi, että vanhempani tulivat käymään. Roskat sentään olen vienyt tässä välillä, mutta kohta eteisestä ei mahdu kulkemaan ollenkaan. Imurikin on maannut keittiössä kohta pari kuukautta paikallaan. Mutta kukapa muu tätä olisi kauhistelemassa?

Laskut jäävät maksamatta ajallaan. Nettipankin käyttö ei paljon vaatisi, kun konetta käytän muutenkin, mutta se vaatisi ihan liikaa aloitteellisuutta. Jonkin karhun saatuani sitten yleensä makselen ainakin jo myöhästyneet laskut pois. Ja sama uudelleen seuraavassa kuussa.

Hävettää, että olen vajonnut tälle tasolle. Hävettää, etten osaa pitää huolta itsestäni ja elämästäni niinkuin aikuisen ihmisen oletetaan osaavan. Hävettää, etten osaa näyttää kenellekään sitä, miten pahalta tuntuu sisällä, vaan yritän pitää yllä kulisseja siitä, että elän normaalia elämää ja minulla menee ihan hyvin. No, siihen ainakin kiire auttaa.