Lukemattomia klassikoita

Meemiä pukkaa; kai tätäkin voi ehkä sellaiseksi kutsua (ainakin Dawkinsin alkuperäisen määritelmän mukaan). Lukemistaan odottavia klassikoita; sellaisia, jotka pitäisi lukea pystyäkseen laskemaan itsensä nykysivistyneistöön, mutta jotka ovat jääneet lukematta. Bongattu Brandonilta.

1) Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Viettänyt vuosikausia kirjanmerkki jossain sivulla 400/1000. Oli luokkaa viitisen vuotta sitten siinä vaiheessa niin puuduttava, etten jaksanut jatkaa. Päätyi työn alle eilisestä alkaen (nyt kun olen taas jaksanut lukeakin) ja olen jo menossa sivulla 100. Lukeminen sujuu ehkä helpommin kun on paremmin selvillä kirjan taustoista ja ajasta? Ehkä tämä poistuu listalta piakkoin...

2) Douglas Adams: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy
Ehkä tätä ei voi vielä lukea klassikoksi, mutta opiskelukavereiden piirissä kirja on yleissivistyksen kannalta pakollista luettavaa. Tarttui kirja-alesta mukaan pari vuotta sitten; englanniksi tietysti, mutta suuri koko on hirvittänyt tähän mennessä.

3) Stephen Hawking: Ajan lyhyt historia
Koen kai edelleen olevani niin alisteinen isän käsityksille minusta, ettei ole tullut luettua, kun hän kerran on sitä mieltä, että teos on vaikea.

4) Kahlil Gibran: Profeetta
Tarttui äidin kirjoista mukaani silloin kun vielä vanhempieni luona asuin ja on siis viettänyt kirjahyllyssäni yli kymmenen vuotta koskematta. Ohut teos, mutta vaatii ajattelua, jäänyt ehkä siksikin kiireen jalkoihin alun jälkeen. Ja siihen ajatukseen, etten kuitenkaan voi ymmärtää sitä.

Listalla toki kummittelee lukemattomia muitakin, nämä neljä nyt löytyvät kirjahyllystäni ja siksi painostavat enemmän olemassaolollaan. Viime vuonna taisin saada luettua peräti Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan (tai alkuperäiseltä nimeltään Mestari ja Margarita, kuka lie keksinyt tuollaisen nimen suomennokselle) ja muutaman Austenin (englanniksi, tietysti; vain kielen vuoksi... ;-) uudelleen. Jospa jatkossa taas jaksaisi tarttua muihinkin teoksiin.

Yhtä tiiliskiveä olen vakaasti päättänyt olla koskaan lukematta, se on Sota ja rauha. Siitä yksinkertaisesta syystä, että taistelu Anna Kareninan lukemiseksi loppuun oli jo tarpeeksi uuvuttava. Ei vain kiinnosta lukea tuhatsivuista kirjaa, jossa maalataan venäläistä maalaismaisemaa kymmenien sivujen pätkiä. Vaikka se olisi kuinka kiitetty ja ylistetty.

Uudistus

Sain viimein aikaiseksi alkaa hyödyntämään bloggerin labeleita ja leimailin sitten saman tien kaikki postaukset. Matkan varrella tuli tietysti käyttöä aina uusille luokitteluille, joten kaikki eivät varmaankaan täsmää. Mutta onpahan nyt sekin olemassa. Vaihdoin sitten ulkoasunkin saman tien.

Mitään en ole tänään(kään) saanut aikaiseksi, istunut sisällä vain. Gradu on enemmän ja vähemmän jäissä, koska en vain pysty kirjoittamaan. Hirvittää ihan liiaksi. Menen sentään päivittäin töihin, vaikka en saakaan mitään aikaan, koska tiedän, että jos jätän sen väliin, en enää pysty palaamaan. On siis vain jatkettava.

Kiroilin tänään pilleripurkkia läpipainopakkausten sijaan; en ollut aivan varma, otinko lääkkeen jo heti herättyäni, joten otin sitten puolen päivän tienoilla varmuudeksi yhden. Läpipainopakkauksista saattaa sentään pystyä laskemaan, ottiko jo vai ei. No, jos tänään valvottaa, niin sittenpähän tiedän ottaneeni ylimääräisen...