Fear of future and selfloathing at home

Vielä olisi yksi tentti, mutta en taida saada siihenkään luettua. Koko tämä päivä on vain kulunut Jonnekin; nukkumiseen, syömiseen, shoppailuun ja (herraties kuinkamonennen kerran) Tarua sormusten herrasta katsellen.

Olen viime aikoina jostain syystä nukkunut huomattavan paljon: 10-12 tuntia yössä, yleensä venyttäen unta aamusta, kun ei noustakaan jaksa. Tuntuu, että päivällä ei ole oikein mitään tarjottavaa, paitsi itseinhoa. Kun ei ole taaskaan saanut mitään aikaan, ja kuitenkin murehtii sitä koko päivän.

Joulu on tuonut suklaat, tortut ja piparit kauppojen hyllyille, ja niitä on kulunut luvattoman paljon. Viimeisen puolentoista vuoden aikana paino on noussut viitisentoista kiloa (josta tosin kaikki ei ole puhdasta rasvaa), joten olo ei ole kovinkaan, hmm.. hehkeä muutenkaan, saati viikottaisen suklaakilon jälkeen. Liikuntaa ohjelmaan on viime aikoina kuulunut luvattoman vähän. Joko ei ole ehtinyt tai vain jaksanut (tekosyitähän löytyy aina). Lisää itseinhoa.

Ja kun ei oikein mitään saa aikaan, siinäpä se aika menee. Jotenkin onnistun kuluttamaan kaikkeen tyhjänpäiväiseen enemmän aikaa kuin saatoin koskaan kuvitellakaan. Vuorokausirytmi on hyvää vauhtia kääntymässä väärään suuntaan. Siitähän se riemu taas maanantaina revitään, kun pitäisi mennä suunnilleen ihmisten aikoihin töihin.

Joulu on liian lähellä. Tammikuu on liian lähellä. Liian lähellä on myös se ajankohta kun minun pitäisi valmistua. Mihin onnistuinkaan hukkaamaan taas vuoden?