Vaihteeksi vähän positiivisiakin asioita

Huh. Gradu kasassa ja kaikki paperit hoidettuna (pitkälti sen takia täällä on taas ollut aika hiljaista viime aikoina). Minustakin sitten tuli kuitenkin maisteristason ihminen, niin monia kuin se varmaan ihmetyttääkin. Yksi suuri asia on nyt sitten pois mielestä, vaikka en ole sitä oikein ehtinyt vielä huomaamaan.

Perjantaista lähtien olen myös ollut virallisesti sairaslomalla; käytännössä vasta alkaen huomenna. Vein Kelalle hakemuksen sairaspäivärahasta, mutta jotenkin tuntuu, että sieltä tulee bumerangi. B-lausunto on ollut Kelassa helmikuusta, ja virkailija arveli, että uutta ei välttämättä tarvita, mutta hän ei voi mennä varmaksi sanomaan. Ongelmaahan ei muuten olisi, mutta psykiatrini jää ensi viikolla lomalle, joten lausunto pitäisi saada pikimmiten, sikäli kuin sitä tarvitaan.

Terapiaa on vielä kolme kertaa ennen terapeutin lomaa. Sitten jään yksin ongelmieni kanssa. Pohdin tänään äänen terapiassa sitä, miten oikeastaan pelottaa, ettei ole mitään, mikä pitäisi minut kasassa juuri nyt (työ, opinnot, muuta hommaa) ja sitten on vielä kaikki kesälomat, joten terapiaankaan ei pääse purkamaan tuntemuksiaan.
Ulkopuolinen tekijä pitämään elämääni pystyssä on toki vain tosiasioiden pakenemista, ja tiedostan sen, mutta en ole ihan varma, uskallanko kohdata yksin sen, mitä olen sulkenut mielestä pois jo pitkään.

Syksyksi pitäisi selvitä taas käyttökuntoon. Joskus aiemmin haaveilinkin (?) siitä, että jos hyvin käy, elämäni jakaantuu syksystä kahden kaupungin välillä. No, kävi hyvin, ja syksyllä pitää alkaa elämään kahdessa yliopistokaupungissa. Toisessa jatkan opintoja ja täällä Helsingissä pitäisi käydä ainakin terapiassa. Vähän arveluttaa, miten saan kaiken toimimaan käytännössä, mutta "where there is a will, there is a way". Saas nähdä, missä vaiheessa uuvahdan taas.

Kai tuosta opiskelupaikasta ja vamistumisesta pitäisi olla iloinen, mutta en taida olla toistaiseksi sisäistänyt sitä, tai en vaan jaksa. Ja toisaalta tunnelma on kuitenkin vähän sellainen "no olihan se nyt jo aikakin, kyllähän tää nyt olisi aiemmin pitänyt" ja "voi miten paljon paremmin tän kaiken olisi saanut tehtyä". En siis taaskaan ole ahkeroinut tarpeeksi saavutusten eten, että niitä voisin kunnioittaa.

Jaha, sairasloman ensimmäinen tehtävä olisi siivota viimeisen gradupuserruksen jäljiltä katastrofaaliseen kuntoon päässyt kämppä...