Mikä krapula?

Päivän alkajaisiksi annos sosiaalipornoa: onnistuin taas kerran ryssimään tilini miinukselle ja kunnolla sittenkin. Onneksi on toinenkin tili, jota en juuri käytä, mutta jolla oli tarpeeksi rahaa tilanteen paikkaamiseen. Huolestuttavinta tässä oli taas se, että kuvittelin, että minulla olisi vielä ihan hyvin rahaa tuollakin tilillä, enkä tiedä, miten onnistuin sen käyttämään. Tapaus aiheutti lisäksi huomattavan määrän sydämentykytystä, joka sekin huolestutti...

Vietin hurjan, luultavasti viimeisen, opiskelijavapun. Eilinen kotona, tänään avasin pyöräilykauden polkemalla kuntosalille kaiken lasimurskan uhallakin.

Huomenna taas terapiaa. Viimeksi päädyin puhumaan ihmissuhteista. En olekaan niistä oikeastaan kenellekään minua hoitaneista kallonkutistuksen ammattilaisista vielä mitään sanonut, paitsi vastatessani kieltävästi kysymykseen nykyisen parisuhteen olemassaolosta. Saapa nähdä, päädynkö tälläkään kertaa mihinkään järkevään saati hyödylliseen.

Terapeuttini muuten totesi joku kerta, ilmeisen lohduttavasti, että useimmilla ihmisillä menee terpian ensimmäinen vuosi ihan opetellessa kuuntelemaan itseään ja puhumaan siitä mitä kuulee. Ehkä minullakin on siis vielä toivoa, vaikken (tätäkään) asiaa osaa heti lähdöstä. Vaikka on se vaan helvetin vaikeaa luottaa siihen, että saattaisi olla ihan kelvollinen siitä huolimattakin.