Tarinameemi — viimein

Ah ja voi. Pitäisi varmaan jaksaa viimein vastata Mariialta saamaani haasteeseen ja menettää blogimeemineitsyyteni. En ole oikein meemeistä jaksanut ainakaan toistaiseksi kauheasti innostua, joitakin on mielenkiintoista seurata kyllä, mutta enhän minä nyt osaa tällaisiin vastailla oikein.

Onkohan blogikäyttäytymisen kultaisen kirjan mukaan soveliasta laittaa ensimmäiseksi kommentikseen jonkun blogiin meemihaaste..? Voiko saman blogin haastaa useamman kerran (siis useammasta blogista, eri aikoihin)? Tämä meemi kun on tainnut ainakin pitkin syksyä kiertää blogosfääriä, ja suurin osa seuraamistani bloggaajista taitaa olla tähän ainakin kertaalleen jo vastannut (joku muukin valitteli tätä), mutta kasaillaan nyt ainakin oma tarina — kotvasen kuluttua. Ne, joita ei kiinnosta lisäavautuminen suorittamisentarpeestani, voivat hypätä postauksen loppuun itse tarinameemiin.

Kun (eli yleensä) päähäni ujuttautuu pienikin pelko siitä, etten ehkä teekään asioita tarpeeksi hyvin (eli häikäisevästi), jätän yleensä tekemättä koko homman. (Miksiköhän muuten kuvittelen, että minua itseäni on vaikeampi miellyttää kuin muita, ja lasken kriteerit sen mukaan mihin itse olisin tyytyväinen..?) Suurin osa opiskeluistani on sujunut mukavasti vasemmalla kädellä, mutta aina voi lohduttautua sillä, että enhän oikeastaan edes yrittänyt. Myös kaikessa toivottoman vähäpätöisessä pitää suorittaa. Kuten vaikka meemeissä tai pullonpyörityksen kysymysten ja tehtävien annoissa. Pitäisi osoittaa erinomaisuutensa, oppineisuutensa ja sivistyneisyytensä kahdessa lauseessa ja tällaisissa haastemeemeissä vielä valita haastetut siten, että se ilmentää sopivalla tavalla valikoimaa niistä erinomaisista ja merkityksellisistä blogeista joita seuraan...

Ja kaiken tämän merkitys maailmanrauhalle? Ei niin pennin vertaa. Koskakohan osaisin sisäistää, etten koskaan tule tekemään mitään suuressa mittakaavassa merkittävää? Samantien voisin sitten taas päättää päiväni, koska vähempi ei (tällä tietoa) tulle minulle koskaan riittämään. Vaikutukseni yksittäisiin ihmisiinkin tosin lienee lähinnä katastrofaalinen, joten tuskin mitään hyvää seuraisi suuremmallekaan joukolle. Saisinko annoksen syanidia, kiitos?

- - -

Sitten itse meemi: "Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista ja tarinan haasteblogista, ottamalla yksi virke kustakin. Haasta ne blogikirjoittajat tekemään oma tarinansa, joilta lainasit virkkeet, paitsi sitä joka sinut haastoi."

Here goes, tulikohan tästäkään nyt taas mitään järkevää. Eipä taida ainakaan perinteisen tarinankerronnan tunnusmerkkejä täyttää (minun on pakko opetella olemaan miettimättä koko ajan mitä muut ajattelevat minusta...):

Miksi aina pitää ensin todistaa että pärjää kun on nainen miesten maailmassa? Miksi ihmistä arvioidaan ulkonäön perusteella? En tiedä mikä peilikuvassani oli niin väärin, mutta minuksi en kyennyt sitä mieltämään. Tulevaisuus on taas hävinnyt taas ulottuviltani. Minä kaikkine kummallisuuksineni en jotenkin mahdu ja sovi siihen. Minussa on kaikkea joko ei ollenkaan, tai sitten aivan liikaa.

Haatettuina siis Merita, Thuja ja Nti Sekamelska. Kiitos ja anteeksi.