Psyko analyysi?

Viimeksi YTHS:n mielenterveysneuvonnassa käydessäni psykologini yritti rivien välissä tyrkyttää minulle kovasti psykoanalyysiä. Rohkaistuin lopulta kysymään, luuleeko hän sen auttavan minua parhaiten, mutta perusteluja en uskaltanut kysyä (onhan hän sentään auktoriteetti minuun nähden vastaanotolla ollessani) vaan lähinnä nyökyttelin vastaukselle kyynelten lomassa. Ei hän myöskään mitään perusteluja vapaaehtoisesti tarjonnut, viittasipahan vain siihen, mitä olin edellisellä ja ensimmäisellä tapaamiskerralla kertonut itsestäni ja taustoistani, minkä pohjalta hän uskoi juuri psykoanalyysin olevan minulle parhaiten soveltuva terapiamuoto.

En osaa suhtautua psykoanalyysiin oikein puolueettomasti, ja vaikea siitä tuntuu olevan puolueetonta tietoa löytääkään, ainakaan netistä. Ne vähälukuiset kirjalliset lähteet, joita olen lukenut, ovat lähinnä psykoanalyysin vastaisia (mm. psykoanalyytikkokoulutuksen saanut mutta analyysista sittemmin irtisanoutuneen Alice Millerin kirjat Lahjakkaan lapsen draama, Alussa oli kasvatus). Hesarin tiedesivuillakin taisi olla jokin aika sitten juttua Freudista herran 150-vuotisjuhlien yhteydessä. Joka tapauksessa yleinen argumentti psykoanalyysiä vastaan on mm. teorian itsensätodistavuus ja siten tieteellinen pätemättömyys.

Kaikkea nettiin kirjoitettua ei toki pidä uskoa, mutta http://www.freudfile.org/ tarjoilee psykoanalyysistä ja sen työkaluista mm. verkkokurssia, ja kertoo keskeisimmiksi työkaluiksi seuraavia:

• Anamnesis
• Free associations method
• The interpretation of slips and mistakes (parapraxes)
• The interpretation of dreams
• The interpretation of symbols

Uhh... Ei oikein jaksa vakuuttaa akateemista mieltä.

Toinen puoli, joka psykoanalyysistä yleisessä keskustelussa (ja Millerin kirjoissa) tuodaan esille, on kaikkien ongelmien lähtökohdan kiinnittäminen seksuaalisuuteen ja sen tukahduttamiseen. Tästä omaa näkemystäni melko hyvin kuvaava esimerkki löytyi Ylioppilaslehdestä vuodelta 2000. Otsikkokin sen jo kertoo: Psykoanalyysi on uskon asia. Liitän oheen toisen käden sitaatin, jossa viitataan Imagessa ilmestyneeseen juttuun omakohtaisesti psykoanalyysikokemuksesta:

Hiilamo ihmetteli artikkelissa, miksi mielenterveydenhoito on sadassa vuodessa edistynyt niin vähän muuhun lääketieteeseen verrattuna. Hän kertoi, kuinka YTHS:n suosittama pitkä terapia oli hänelle taloudellisesti raskas. Hiilamolle ehdotettiin ennen Kelalta tullutta myönteistä maksupäätöstä jopa ennakkoperinnön ottamista terapiamaksujen hoitamiseen.

Hiilamo kertoo terapeutin jankuttaneen hänelle isän puolimetrisestä peniksestä. Terapeutti oli väittänyt Hiilamon yrittäneen saada peniksen joko olemalla isälle mieliksi tai varastamalla peniksen häneltä.

No, löytyihän siitä toki jotain positiivistakin:

Kritiikistään huolimatta Hiilamo näki psykoanalyysissä hyviä puolia: analyysin teho perustuu kahden ihmisen kohtaamiseen ja syvälliseen vuoropuheluun. “Syntyy tilanne, jossa luodaan uutta”, Hiilamo kuvaa.

En voi kieltää sitä, etteikö joku voisi ja olisi voinut saada apua ongelmiinsa psykoanalyysistä. Minä vain en pysty siihen uskomaan ja luottamaan. Ehkä YTHS:n psykologi näki lävitseni ensimmäisten kolmen vartin perusteella ja ongelmieni taustalla on jotain seksuaalisuuteen, sen kieltämiseen tai puutteeseen liittyvää, johon psykoanalyysi auttaisi. Luulen kuitenkin, että erityisesti mielenterveyttä hoidettaessa olisi tärkeää että potilas itse suhtautuu myönteisesti hoitoon, mihin minä en psykoanalyysin suhteen toistaiseksi pysty.

Toisekseen, psykoanalyysissä käydään neljä-viisi kertaa viikossa usean vuoden ajan, joista Kela korvaa (jos korvaa) kaksi kertaa viikossa kahden vuoden ajan, joten analyysi tietäisi myös hillitöntä rahanmenoa useiksi vuosiksi. Maksettavaa jäisi siis Kelan korvausten kanssa 500-800 EUR kuukaudessa (YTHS:n psykologi arvioi tuntitaksaksi n. 65 EUR). Hui, enpä ollutkaan tuota aiemmin laskenut. Opiskelijabudjetilla siis täysi mahdottomuus, jatko-opiskelijankin kuukausituloista tuo söisi 25-50%. Toki mielenterveyteensä satsaaminen on tulevaisuuden kannalta tärkeää, missä mielessä hintaa ei pitäisi tuijottaa. Mutta jos en edelleenkään usko analyysistä koituvan minulle muuta kuin tolkutonta rahanmenoa...?

Löysin netistä myös Suomen Psykoanalyyttisen seuran www-sivut, jotka antoivat paremman, järkevämmän, siloitellumman ja yleisesti hyväksyttävämmän kuvan psykoanalyysistä kuin englanninkieliset lähteet. Sivuilta löytyi myös seuran jäsenluettelo, jossa komeili mm. tuon YTHS:n psykologini nimi. Ihmekö tuo siis, ja toisaalta ihan kaunista, jos mainostaa sitä, mihin itse luottaa ja uskoo. Yleensä hyväksyn uskovaiset vain jos he antavat minun olla vapaasti uskomatta jos niin valitsen: annanhan minäkin heidän uskoa niin kuin haluavat enkä tyrkytä omia näkemyksiäni. Kuitenkin, edellä olleessa sitaatissa oli myös mainittu siitä, että Hiilamoa oli YTHS:llä kehotettu ottamaan lainaa tai ennakkoperintöä maksaakseen analyysin. Tähän suuntaan vihjaili myös minun psykologini. Onkohan psykoanalyytikoilla velvollisuus suositella hoitoon ohjauksessa psykoanalyysiä? Onhan tuo aika hyvää tuloa analyytikoille. Ja osoittaahan se solidaarisuutta ammattikunnan kesken.